Olette saattaneet nähdä seuraavat kaksi valokuvaa nettisivuillani tai muussa yhteydessä jo aikaisemmin. Harvoin viime aikoina olen kuitenkaan päässyt paljastamaan, mitä kuvien taakse kätkeytyy. Eiväthän ne kuvatkaan tyhjästä ilmesty, vaan välillä niitä saa vääntää hampaat irvessä. Verta tuskin virtaa, mutta hikeä sitäkin enemmän.

Tässä viestissä kerron näistä jo aiemmin julkaistuista kuvista. Olkoon tämä myös aloitus sarjalle, jossa esittelen töitäni lähempää.

Kyseinen Addiktioksi nimeämäni työ on kuvataiteen lukiodiplomini, jonka suoritin vuonna 2008 Helsingin yhteislyseon lukiossa abina ollessani. Tehtäviä oli tänä lukuvuonna riippuvuuksista wau-efektiin, arkkitehtuurista valokuvien tulkinnanvaraisuuteen ja kuvakertomuksiin. Lisäksi tehtävänantoon kuuluu kaikille yhteinen omaa kuva-aihetta käsittelevä essee, ja portfolio, jossa käsitellään omaa työskentelyprosessia pohtien siihen sisältyneitä ongelmia sekä niiden ratkaisemista. Kuvataiteen lukiodiplomin tekoon annettiin 38 tuntia, joista itse käytin 31 tuntia.

Hetken pohdittuani valitsin työskentelyni kohteeksi aiheen “1) Addiktio – riippuvuus”, johon kuului tehtävä: “Toteuta teos, jossa pohdit kuvataiteen keinoin jotakin nykyihmisen riippuvuutta.” Työn arviointiin vaikuttivat työn puhuttelevuus ja tekninen toteutus. Päätin tehdä kuvista julistemaiset katukuvaan istuvat valokuvapaperivedokset, joissa olisi paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia tutkittavaksi. Tykkään myös luoda suorastaan alleviivatun liioiteltuja asetelmia (ja koulussani on suuri energiajuomien kulutus), joten tietokoneriippuvuus tuntui oikealta vaihtoehdolta minulle.

Olennaisin osa kuvaa on aina sen tukipilarina toimiva idea, mistä eteenpäin kaikki on vain yksityiskohtien hiomista. Luonnollisesti lähdin siis liikkeelle aivotyöstä, jonka purin paperille sanoin ja kuvin. Piirsin luonnoksia ja lisää luonnoksia, kunnes aloin saavuttaa tavoittelemaani lopputulosta. Ajatteluprosessini koostui lukuisista pohdinnoista: “Luonko yhden, kaksi vai useamman kuvan kokonaisuuden?”, “Millainen on hakemani tunnelma?”, “Mitä yritän sanoa kuvillani?”, “Koska syödään?”… Tässä muutamia luonnoksiani sekä inspiraation lähteenä toiminut Rudolf Eichstaedtin maalaus Beethoven työhuoneessaan (1899).

Luonnostelun ja aivoriihen jälkeen loppuosa työstä onkin enää rutiinia. Raahataan kuvaustarvikkeet ja kerätyt rekvisiitat kuvauspaikalle, heitetään huulta mallin kanssa, rakennetaan lavastusta pystyyn, testataan, viilataan, höylätään ja katsotaan mitä tulee. Useimmiten onkin niin, että suurin osa valokuvaan uhratusta ajasta kuluu valokuvauksen järjestelyyn ja jälkipuintiin. Itse valokuvaus on napin painamista, jonka ohella ehkä vähän mietitään valoja, niiden kovuutta/pehmeyttä, suuntaa ja niin edelleen. Tämänkin saattaa tosin ehtiä ajattelemaan jo etukäteen.

Seuraavaksi esittelen ensimmäistä kuvauspäivää. Kuvat on otettu koulussa.

Canon EOS 350D, EF 17-40mm f/4L USM, 430EX, ST-E2

Kuvat ovat kaappauksia kuvataiteen lukiodiplomini portfoliosta, mistä johtuen ne myös sisältävät niitä selventäviä tekstejä. Fiksuimmat osaavatkin oivaltaa, ettei yllä ole kaikkia portfolion kuvia.

Toinen kuvauspäivä:

Canon EOS 350D, EF 50mm f/1.8 II, 430EX, ST-E2

Eiköhän se ollut sitten siinä. Arvosanat saatiin sitten vähän myöhemmin. Sain parhaan mahdollisen tuloksen: täydet viisi pistettä viidestä!

Nyt minulta loppui tosin aika kirjoitella tällä kertaa, joten palaillaan taas!

Kiitokset Mikolle mallina olosta! <3 (Saat sen pizzan vielä joskus… )